16. huhtikuuta 2015

AAVAN MEREN ÄÄRESSÄ


Se on ihanaa, kun on keittiön ikkunalaudalla aina odottamassa joku keskeneräinen käsityö, jota voi tehdä silloin, kun on aivan omaa aikaa, lasten nukkuessa. Minä nimittäin vietän silloin aikani aina keittiössä, koska muissa huoneissa nukutaan. Muutaman päivän ajan tuo työ oli kudontakehykseen pingoitetut vaaleanvioletit langat ja kasa lankalaatikosta summanmutikassa raahattuja lankanöttösiä. Samalla katselin The Affairia ja ihastelin sarjan kauniita maisemia. Toki vähän juontakin, mutta muutaman kerran päädyin mielessäni aivan omiin maailmoihin maisemista, uniinikin ne tulivat. Näin kevään ja kesän korvilla mulla tulee aina kova kaipuu meren, aavan meren, ääreen.




Sehän on aivan kuin lankaversio Kookos on ihan kiva -maalauksesta. Huomasin yhtäläisyyden vasta, kun päättelin lankoja. Hassua.


7. huhtikuuta 2015

TRIPP TRAPP PILVENREUNALLA



Pian on taas se aika, että ruokapöydän ääreen tulla tupsahtaa uusi ruokailija. Olen tällä kertaa hyvissäajoin liikkeellä ja syöttötuoli odottaa jo valmiina. Sain ystävältä vuosia käytössä olleen tuolin, jolle tein pienen freesauksen maalaamalla. Turvakaarta ei ollut tallessa ja hankin sen Facebookin kirppariryhmän kautta. Kaari ja nahkaremmi olivat punaiset ja jotenkin tykkään tuosta punaisesta remmistä noiden pastellisävyjen kanssa. Syöttötuoli sopii keittiöön lähes täydellisesti ja eiköhän istujakin sitten, kun sen aika on. Pehmusteasioitakin ajattelin miettiä vasta sitten, ehkä joku helppo tyyny, jonka saa helposti pesuun.




19. maaliskuuta 2015

SURULLINEN ANANAS JA YSTÄVÄT



Aika mainioon ajankohtaan järjestettiin meidän jääkaapin oveen (pian) nelivuotiaan piirustuksista kotinäyttely, sillä Helsingissä on viikonloppuna ihan mahtava tapahtuma, Olohuonenäyttely! Sinne me ei päästä tällä kertaa, sillä on muita suunnitelmia viikonlopulle. Tätä omaa näyttelyä voimmekin ihastella sitten vähän pidemmän aikaa. Koitin etsiä juttua, jonka ihan vasta luin, jossa oli ihan oikeasti puhe jääkaappitaidenäyttelyistä. Se oli niin mahtava idea, että halusin järjestää sellaisen meillekin, silleen vähän enemmän, kuin vaan lasten piirustuksia siihen oveen kiinnittämällä.  Se on arkipäivää. Tätä varten on oikein vartavasten leikattu teipit ja syödään domino-keksit avajaisissa lasten kanssa. Huraa!

Surullinen ananas ja ystävät, olkaat hyvät.


18. maaliskuuta 2015

KOOKOS ON IHAN KIVA




Yksi lempparikohtia keittiössä just nyt, on tuo apupöytä ja sen päälle maalaamani taulu. Meillä on melko pieni keittiö ja laskutilaa on niukalti, tai siis sitä tilaa, minne leipäpussi jää roikkumaan, vaikka sillä ehkä oliski joku parempi paikka. Ja hedelmien paikka oli parempi muualla ku aivan ruokapöydässä, koska siinä ne kiinnittävät liikaa huomiota, kun on aika syödä lämmin ruoka. Tuo kärry on siihen tarkoitukseen oikein oiva.

Maalaaminen on houkuttanut jo pitkään, kun en vuosiin ole oikein ehtinyt kunnolla. No, enpä oikein ehtinyt nytkään, paitsi öisin ja vauvan päiväuniaikaan. Silloin on hyödynnettävä ne tilaisuudet. Olen istunut keittiön lattialla myöhään illalla ja antanut ajatusten juosta ja maalien sekoittua. Mää en oo muutenkaan ollenkaan aina suunnitelmallinen luovien tekemisteni kanssa, joten tätäkin tein niin, että annoin käsien vaan viedä. Oli aivan ihanaa! 

Teos kuuluu sarjaan, jonka ensimmäinen se on, eli suuret on suunnitelmat. Niin pitää ollakin. Työn nimi on poikani toteamus sen nähdessään: Kookos on ihan kiva. 







14. maaliskuuta 2015

PIENET JUHLAT









Tyttäreni täyttää vuosia ensi viikolla. Keksittiin tänään, että juhlitaan vähän ennakkoon, sillä varsinaisena juhlapäivänä emme ole yhdessä. Ostimme kaupasta sankarittaren lempikeksejä, pikkuveljen mielestä hienoja muffinsseja, lempihedelmiä ja pillimehut. Lupasin peliaikaa ja sillä välin järjestin keittiöön pienet juhlat. Kolmisin ja vauvan seuratessa vierestä lauloimme onnittelulaulun, suomeksi ja englanniksi, hassuttelin nimen kohdalla lisäämällä sen perään litanian erilaisia hellittelynimiä. Lapsia nauratti.

Nää oli äiti varmasti parhaat synttärit ikinä, hän sanoi. Itku tulee, kun ajattelenkin. Koska niin olikin! Meidän pieni perheemme koolla, vauva sylissäni seuraamassa että tämmöstäkö tää juhliminen onkin, kaikki lapset pöydän ääressä, mehut kaatuneena pöydällä, salaa napsittuja karkkeja poskissa piilossa, halauksia, vitsailua ja naurua, ei mitään sen kummempaa järjestettyä ohjelmaa. Kuvissa näkyvä on serkkutytölle, satuttiin se vaan paketoimaan just hetkeä ennen.

Täydellinen juhlahetki.

27. helmikuuta 2015

MAAILMA MUOVAUTUU MEILLÄKIN


Lapset intoutuivat maalaamaan omia maalauksiaan noiden ihanien Vimman maailma muovautuu -vaatteiden innoittamina. Eikä ihme, nuo ovat kyllä sen verran ihanaa väri-iloittelua! Minut ne innostivat kokoamaan keittiön pöydälle asetelmia ja syömään berliininmunkkeja ja juomaan mangosmoothieta. Ompeluintokin käväisi, mutta sitten vauva jo heräsi uniltaan.



Kiseleffin talossa vielä sunnuntaihin 1.3. saakka Vimman Pop Up -kauppa ja sieltä löytyy näitäkin vaatteita. Isosiskon mekko, joka on mukavan simppeli ja ihanan mekkopituinen. Isoveljen paita, jossa on napit edessä ja joka on takaa vähän pidempi, sekä vauvan kokohaalari. Oi, että tykkäänkin tuosta kuosista! Paljon muitakin kivoja kevään uutuuksia siellä oli, kannattaa käydä kurkkaamassa! Löysin myös palakankaista tuon pilveksi muotoutuneen superhessunpähkinäkankaan, josta ajattelin hurauttaa itselleni kuulkaas ihan semmosen näpsäkän minihameen.


 * Isompien lasten vaatteet saatu, Vimman kanssa toteutettu yhteistyö.


22. helmikuuta 2015

TOUKKA SEIKKAILEE



Tyttäreni kävi kummitätinsä kanssa museossa eräänä sunnuntaina muutama viikko sitten. Matkalla kotiin hän oli löytänyt taskuunsa unohtuneen toukka-petshopin ja keksinyt, että ottaa kuvia, joissa toukka seikkailee eri paikoissa. Ja niin hän oli koko matkan Espoon Emmasta kotiin kuvannut puhelimellaan. Olin aivan äimänä, kun kuulin kuvista, sillä olin itse suunnitellut tekeväni samantapaisen jutun lapsille yllätyksenä, kuvaten heidän rakkaita pehmojaan hassuissa paikoissa. Enkä ollut lapsille ajatuksestani vielä kertonut. 

Ehdotin tytölle, haluaisiko hän, että kuvista tehtäisiin kirja. Ja vastauksen saattaa arvata, no tietysti tykkäis! Ladattiin valokuvafirman aplikaatio litskalle (litskatietska =  littana tietokone = ipad)  ja hän itse sai sijoittaa kuvat sivuille ja kirjoittaa tekstin. Voi tuota onnenpäivää, kun ensimmäinen aivan oma kirja tupsahti postiluukusta! 

Oon selvästikin paljon parempi tuottamaan toisille pienten haaveiden täyttymyksiä, kuin itse toteuttamaan omiani. Pikkuhiljaa kohti niitäkin. 

Tämä kirja on ihan ihana ja mahtava muisto ekaluokkalaisen elämästä. Toukka seikkailee, 2015.




21. helmikuuta 2015

PISARAPÖKSYPUPUHKO




Olen nyt monena iltana tehnyt noita pupuja, koittanut vähän parantaa kaavaa. Pikkuisin muutoksin se on kohta jo tosi hyvä. Lapset ovat olleet pupuhkoista innoissaan. Kuvasimme pupujen seikkailuista jo yhden kaksikymmenkuvaisen kuvasarjan kävelyretkellä, semmoisen, josta voisi tehdä vaikka kirjan. Yhden toisen kirjan esittelenkin teille tässä, kunhan saan kirjailijan haastatteluun. 

Eikös oo muuten aika ihana poikien lisäksi tuo heidän allaan oleva makuupussi? Se on äitiyspakkauksen pussi vuodelta 1995. Näyttää kivan freesiltä taas näin kahdenkymmenen vuoden jälkeen. 

Rauhaisat ja auringonkeltaiset lauantaiterveiset kaikille!


18. helmikuuta 2015

KELTAINEN HÄN


Leikkasin tyhjästä puuropaketista kaavat ja piirsin. Leikkasin kankaatkin ja kokeilin. Lopputuloksena jämy, pitkäkakaulainen pupuhko, jolla ei ole häntää. Koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksti tulee. Ei ees puputehtaassa.

Heti tuli lisätilauksia. Velipoijille kans.






14. helmikuuta 2015

SINÄ OLET YSTÄVÄ


Mietin joulusta asti, että tänä vuonna lähetän sitten ison kasan ystävänpäiväkortteja, mutta yhtäkkiä olikin tämä päivä, kun se on jo myöhäistä ja kortit olivat lähettämättä (ja osa tekemättäkin). Mulla on aina ollut paljon ystäviä, on niitä ala-asteelta asti olleita ja matkan varrelta mukaan hypänneitä (tai minä heidän kyytiinsä) ja monista eri yhteyksistä. Taidan olla semmosta eläväistä ihmissorttia, joka ystävystyy helposti. Olen ainakin onnekas, oikea onnennainen, sillä niin ihanien ihmisten ympäröimä olen! Haluan omistaa nämä ystävänpäivävalokuvat kaikille armaille, rakkaille ystävilleni! Tähän haluttaisi kirjoittaa kivoja juttuja, joita olen ystävieni kanssa tehnyt ja kokenut, vetäistä oikein kunnon muistelot, mutta en sitä tee, sillä haluaisin kuulla niitä teiltä. Jonkun hauskan tai ihanan muistelon. Ystävänpäivän kunniaksi pidetään kuulkaas myös pieni arvonta. Palkintona lupaan kahdelle onnekkaalle setin näitä ystävänpäiväkuvakortteja. Aikaa osallistua on ensi viikon sunnuntaihin, 22.2. saakka. Kortit voi sitten lähettää omille armailleen ihan milloin tahansa, koska oikeastihan ystävänpäivä on jokaikinen päivä. <3



Rakkaita terveisiä ainakin sille kenen kanssa karkit on dyndejä, sille jonka kanssa soitetaan puhelut aina lempikeikalta toisillemme, vaikka tietäisi, että toinen jo nukkuu ja sille joka opetti mut avantouimaan!  ❤ 

Ihanaa ystävänpäivää!